Kummallinen, surullinen ja levoton kesä on takanapäin. Ensimmäinen, usean viikon pituinen lomakin oli tiedossa, mutta jatkuvat kilpirauhasongelmat aiheuttivat sen, ettei loma oikeastaan tuntunut lomalta laisinkaan. Parvekkeella lekottelua, kirjoja kirjojen perään ja kotikulmien pieniä ympyröitä.
Ja juuri, kun aloin jo hieman päästämään irti unelmasta omasta puutarhasta ja vanhasta puutalosta, ilmestyi suloinen ja kodikas 1930-luvun puutalo kohdallemme. Nyt päälle painaa muutto ja turhista tavaroista luopuminen. Ja jotenkin leijuva, epätodellinen tunne; pian emme enää asu kaupungin keskustassa, kuuntele yläkerran naapurin painonnostoa, herää viikonloppuisin katulätkän pelaamisen ääniin...
