Tänään on aikaa unelmoida...

Vapaapäivä töistä;pyhitetty unelmille ja väriterapialle...Noihin vankkureihin kutsun itseni kylään;kyllä,jätän kenkäni rappusille ja kiitos,kahvi maistuisi oikein hyvälle!Ja koska rakastan virkkauksia,heiluvia helmoja,kerrospukeutumista ja mausteisia värejä,ei liene vaikea arvata syytä toiselle kuvalle...

Pipu on ollut tosi kiltti tyttö!

Välillä lapsettaa(ja ajatus lahjattomasta joulusta ei kuulostakkaan enää niin hyvältä idealta,kun se kuulosti tuossa joulun alla lahjoja epätoivoisena metsästäessä),ja silloin varataan joulusta osa myös lahjapakettien ihailuun,lahjapaperin rapinaan ja lahjoista täysin sydämin nauttimiseen.Tänä vuonna Pipun on täytynyt olla todella kiltti,sillä niin ylettömän ihanat lahjat paljastuivat paketeista jouluaatto iltana.Kuvassa joitain näistä rakkaista lahjoista,joista tulee olemaan iloa vielä pitkäksi aikaa.Vai mitä sanotte käsin tehdystä kaulahuivista,paperimassa tyttösistä,madonna-korvakoruista ja muista ihanuuksista?Ai niin,ja nuo hurmaavat pikku kortit!Nehän ovat tietenkin lahjakortteja,joissa luvataan mm.elokuvaillan järjestämistä kotona,eteisen siivoamista,aamupalan laittoa jne.jne.Ihana idea perheen nuorimmaiselta pikku-mimmiltä!

Kauhua kirkossa

Olen jo useamman vuoden ajan suunitellut todella maksimaalista joulunviettoa:kirkko-konsertteja,itsetehtyjä kortteja ja lahjoja,tunnelmallisia glögi-hetkiä keskustan kivoissa kahviloissa jne.jne.No,nämä kirkkokonsertti suunnitelmat ovat jo toteutuneet kahtena peräkkäisenä vuotena,vähän huonolla menestyksellä tosin.Viime vuonna nautimme rouva K:n kanssa meksikolaisesta joulutunnelmasta katollisessa kirkossa(tämä oli siis Pipun valinta valtavasta konserttitarjonnasta).Ongelmana espaniankielinen saarna ja se,että tilaisuudessa esitettiin vain yksi(!!)joululaulu/musiikkiesitys(tosin kaunis sellainen,täytyy myöntää).No,tänä vuonna konsertin valitsi rouva K.ja paikkana oli Agrigolan kirkko.No,todellisuudessa konserin ohjelmavalinta oli hyvin synkkä ja kuoro pauhasi sellaisella patentialla,että oksat pois.Latinankieliset keski-aikaiset laulut kuoron esittämänä olivat enemmän tai vähemmän suoraan kuin Omen-elokuvasta,hui.Odotamme rouva K:n kanssa mielenkiinnolla ensi vuotta,nythän on koettu joulukonsertteja kuin elokuvasta Zorron kosto ja elokuvasta Manaaja.Onkohan ensi vuonna joulukonsertin tunnelma kuin jostain hauskasta komediasta,odotamme mielenkiinnolla.

Ilta meni myöhään glögin,juuston ja syvällisen keskustelun parissa.Ihanaa ja kuitenkin tärkeämpää kuin täydellisen joulun tavoittelu.

Hei,joulumieli,hauska taas tavata!

Tänään tavoitin joulumielen hännänpäästä kiinni(parempi myöhään kuin ei milloinkaan);koti jouluisassa kuosissa,taatelikakku leivottuna(ei se maku,vaan jumalainen tuoksu),ensimmäinen glögikin nyt juotuna ja ennen kaikkea rakas ystävä iltaa istumassa.Illan kruunasi Brokeback Mountain-elokuva...Näillä eväillä kestänee vielä huomisen joululahjanmetsästyksen,pitkät kassajonot ja ruuhkaiset tavaratalot.

Liika siivoaminen saattaa vaarantaa terveytesi

Yrittää parantaa tapansa,siivota luovan ikuisuus-kaaoksen työpöydältään,syödä enemmän vihanneksia(caesar-kastikkeella kuorrutettuna,kiitos!),mennä ajoissa nukkumaan(milloin siinä tapauksessa luetaan kirjoja,aamulla suihkussa,marketin kassajonossa?).Ihan oikeasti yrittää!Ja löytää kadonneen kalenterin helvetin hienosti järjestettyjen lehtileikkeiden välistä,helvetin siististä laatikosta,oikeasta paikastaan lundian toiseksi alemmalta hyllyltä...Miten se sinne joutui?Kuka sen sinne meni panemaa?Jep,ja justiinsa niin,ihan itse,tehokkaana ja järjestelmällisenä kuten aina. Juuri samana päivänä,kun olin saanut askarreltua helvetin tyylikkäät ja vallan erinomaisen hienot lisäsivut uuteen ensi vuoden kalenteriini.Pipu on hyyyyvin turhautunut ja menee nukkumaan...zzzzz...Helvetin hyvää joulunodotusta vaan teillekin!

Elämä kadoksissa

Muutaman päivän sitten kadotin kalenterini ja nyt tuntuu siltä,että koko elämäni on kadoksissa.Olen luonteeltani niin kovin hajamielinen,että olen varta vasten opetellut kirjoittamaan kaikki-pienet ja suuret-asiat ylös,jotta pysyisin edes joten kuten arjen syrjässä kiinni.No,nyt siis tämäkin idea on osoittautunut sudeksi...Nyt olen aivan eksyksissä,todennäköisesti unohdan suuren määrän tärkeitä kokouksia,menen väärään aikaan töihin ja samalla minusta on kuoriutunut salakavala petturi-kaveri,joka jättää ilmaantumatta sovittuihin tapaamisiin.Nyt kyllä ahdistaa...
Ja kun olin lukenut niin kovin ylistäviä arvioita kirjasta Kolmastoista kertomus(Diane Setterfield),oli sitten pakko meikäläisenkin tarttua kirjaan.Hälytyskellot jo vähän soivat päässäni,kun kirjan taka-kannessa kerrottiin näin"Kolmastoista kertomus on Kotiopettajattaren romaanin,Humisevan harjun ja Rebekan perillinen...".Ja nuo kolme edellä mainittua kirjaa kun kaikki ovat lempi-kirjojani!No,ihan viihdyttävää lukemista tuo Kolmastoista kertomus oli,mutta että on muka näiden klassikoiden perillinen,höh ja pöh!

Hyvää syntymäpäivää,Suomi!

Itsenäisyyspäivään kuuluu rasiallinen konvehteja,jonkin verran hyvää viiniä,kynttilän valoa ja Edvin Laineen Tuntematon sotilas.Ensimmäistä kertaa ikinä,tuntui jotenkin sopimattomalta katsella linnan juhlia,iltapukuista juhlaväkeä ja herkkuja notkuvia pöytiä...En tosin tiedä,miksi näin.
Tänään sunnuntaina olimme Vanhalla ylioppilastalolla Eettisillä joulumarkkinoilla.Mieltä lämmittävästi väkeä oli liikkeellä todella runsaasti;oli kuumaa ja ahdasta,ja porukkaa huomattavasti enemmän kuin viime vuonna.

Piparin tuoksua ilmassa

Tänään kotiin töistä tullessa tuoksui jo rappukäytävässä ihanasti joululle,eli joku paisteli piparkakkuja.Yllätys yllätys,kotona odottikin pikku-mimmi luokkakaverinsa kanssa, ja keittiö oli muuttunut jonkinlaiseksi piparkakkupajaksi touhukkainen leipureineen.Pikku-mimmi on Pipun porukasta kyllä ehdottomasti joulumielisin;eilen koti koristeltu joulukuntoon,suurin osa lahjoistakin kuulema hankittu ja nyt siis piparit ajoissa valmiina...
Kotiin tulin muuten levykaupan kautta,jossa sorruin ostamaan levyn vain ja ainostaan ihastuttavan kannen vuoksi.Aivan mielettömän kaunis kansi,huokaili Pipu,ja tietenkin jutussa ihan loistavaa oli myös se,että tämä lätty jopa kuulosti todella hyvältä.Niin,ja kannen kuvitus on muuten Maija Louekarin;ah ja oh!

Walking in the winter wonderland...

Takana rankka ja huono-onninen viikonloppu,mutta jotain ihanaa ja satumaista tarjosi luonto-äiti lohdutukseksi.Maailma on muuttunut valkoiseksi ja pehmeäksi,ikkunan takana myrskyää ja pyryttää lunta,sisällä on hyvä olla.Parvekeen,joka hetki sitten oli synkkä ja märkä,on lumi kuorruttanut hassunkuriseksi ja lähes tunnistamattomaksi.Tänään kupsahdin nurin jalkakäytävällä ensimmäistä kertaa tänä talvena.Selkään sattui niin vietävästi,etten pitkään aikaan päässyt ylös maasta.Konttailin siinä ruuhkaisella bussipysäkillä pääsemättä omin voimin ylös ja arvatkaa vain,kuinka moni tarjosi apua?Jep,ei kukaan.Hammasta purren pääsin jaloilleni ja ihailin kotimatkan ajan kaunista lumen peittämää maisemaa.Ja kieltäydyin harmittelemasta asiaa...

Akun mäihä

Juuri,kun pääsin rallattelemasta kivaa ja hyvää fiilistäni,niin pitipäs sattua!Kannoin tänään laatikkoa alas portaita ja liukastuin,räks ja poks sanoi jotain alaselän suunnassa ja nyt sitten istuminen,seisominen,käveleminen ja makaaminen sattuu niin vietävästi.Tuntuu,että olen ihan yhtä onnekas kuin Aku Ankka!Luin muuten tosi mielenkiintoisen artikkelin suomalaisista ja heidän lempi Disney-hahmoistaan;muualla maailmassa kun Mikki Hiiri on ehdottomasti numero ykkönen ja Aku Ankka lähinnä vain yksi hahmo muiden Ankkalinnan väen joukossa.Vain meillä Suomessa Aku Ankka on Mikkiä suositumpi ja tunnetumpi hahmo,kantaahan koko sarjakuvalehtikin juuri Aku Ankan nimeä.Ei liene kovin vaikea arvata,miksi juuri näin...Itsekin olen aina pitänyt Mikkiä hieman ylipirteänä ja liiankin innokkaana ja reippaana hahmona.Kyllä meikäläisen sydämessä paikka on ehdottomasti varattuna Akulle,huono-onniselle kiukkupussille!

Joulu tulla jullottaa,rallattelee Pipu

Aamulla ei meinannut henki kulkea,ulkona oli kunnon pakkanen!Sehän antaa luvan heräillä vähän joulu-fiilistelyyn,nauttia kynttilän valosta,varata kotiin pieniä namusia,virittää jouluvalot harmaalle ja lumettomalle partsille(kuvassa myös parvekkeemme ympärivuotinen hevi-tonttu;kirpparilta vuosia sitten löydetty puutarhatonttu,jonka käsi ilman siihen kuuluvaa lyhtyä on jäänyt ikuiseen hevikonserteista tutumpaan tervehdykseen)ja nauttia kupponen lämmintä glögiä.
Ja mikä parasta,kukkakaupasta löytyy jo ihanan tuoksuvia hyasintteja!Näitä nuuskitaan sitten Uuteen-vuoteen asti,sai tuoksusta päänsärkyä tai ei.

Pipun plantaasi

Tänä syksynä kaktukset mätänivät ruukkuihinsa,rönsyliljat ruskistuvat lehdenkärjistään ja muutkin huonekasvit kasvavat oudon honteloiksi ja aneemisiksi.Iloinen poikkeus porukassa on paprikoita pukkaava chilipensas;kesällä parvekkeella kirvojen syötävänä,sateen piiskaamana ja nyt sitten vielä ilmeisesti kylmän puraisemana-ja silti henkitoreissaankin paprikoita riittää vaikka kavereille jaettaviksi.Sato on ollut niin runsas,ettei sitä ole onnistuttu käyttämään edes ahkeralla pataruokien popsimisella.Aika pro-olo;keittiön pöydillä kuivatetaan kauniin punaisia chilipaprikoita,kaapissa on purkkitolkulla kuivatettuja palkoja ja kaikki tämä vain yhdestä rääkätystä pensaasta.
Perjantaina olin ihailemassa kummipoikaani;voi kuinka hurmaava 8kuukauden ikäinen pikku-mies voi ollakaan!Ja miten sitä voikaan unohtaa,millaista pyöritystä vauvaperheen elämä on;vaippoja,päiväunia,muskareita...Huh huh!Ja vauvalasta kävelin hakemaan nuorimmaistamme Nosturilta discoilemasta.Vuodet tosiaankin vierivät,eihän siitä ollut kuin hetki,kun meillä ihmeteltiin vauvan pikkuruisia varpaita ja ensimmäisiä hampaita.
Tänään katsoimme uusimman(joka itse asiassa oli jo aika vanha)Indiana Jonesin.En tykännyt yhtään.Toista se oli ensimmäinen Kadonneen aarteen metsästäjä,Bio Rexin penkillä,erikoistehosteita silmät ymmyrkäisinä ihmetellessä...

Päässä uusi hattu,käsivarrella laukku ja jalassa korkokengät

Sateeseen ja myrskyyn pitää varautua asianmukaisin taminein:kuvassa Pipun tämän päivän bimbot ostokset!Eikös olekin tyylikäs hattu,kiiltävä käsiveska ja korkkari,jolla pistää jalalla koreasti!Kyseessä(valitettavsti)vain joulukoristeet,jotka bongasin tavaratalon joulukrääsän seasta...
Alakuvassa kirja,joka on pitänyt seuraa maailman murjomalle Pipulle(tänään tarkastumaksu 80€:a metrossa ihan omaa huolimattomuuttani,enkä prkl edes saanut ostettua sitä musta/valkopilkullista huivia,jota lähdin keskustasta ostamaan,krrr).Kirja on niin hassu ja täynnä rumankauniita esineitä,että pakostakin alkaa hymyilyttämään.Vai mitä muuta voi sanoa pulloharjoista askarrelluista joulukuusista tai pienten simpukoiden peittämästä koristepinnasta;ihanankamalaa(ja huvittavaa on tietenkin se,että nämä esineet tuntuvat jotenkin myös kovin tutuilta).Pipu loves kitch!

Uusi harrastus

Pipu ei jaksa tänä syksynä pyörittää lantiota samba-tunnilla,ei kävellä pitkiä lenkkejä koiran kanssa,ei siivota tai sisustaa,ei leipoa,ei kokkailla,kavereitakin tavataan vain harvakseltaan...Mutta Pipu jaksaa kirjoitella postikortteja,selata valtaisia postikorttivarastojaan,miettiä sopivaa korttia juuri tietylle tyypille ja ennen kaikkea odotella itse postikortteja kaikkialta maailmasta.Eli Pipu on hurahtanut post-crossing:iin! Jee,tämä on kivaa!

Kirja,jota on ollut vaikea unohtaa

Käyköhän jollekin muulle samoin?Lukee niin hyvän ja vaikuttavan kirjan,että sen jälkeen on tullut tosi iso kynnys aloittaa uuden kirjan lukeminen.En itse muista,milloin kävi edellisen kerran näin,mutta luettuani John Boynen kirjan Poika raidallisessa pyjamassa,ovat kaikki muut kirjat tuntuneet kevyeltä ja turhalta hömpältä...Pidin kirjasta niin äärettömän paljon!

Sairasta menoa

Koko menneen kesän ja nyt alkaneen syksyn ajan olo on ollut ihan helvetillisen huono; kurkkua kuristaa, palelee, väsyttää ja hiuksia lähtee niin, että peruukkiliike Kuokkanen saa pian uuden asiakkaan...No, jotain on toki selvinnytkin ahkeran lääkärillä ramppaamisen jälkeen; akuutti kilpirauhasen tulehdus, struuma-kasvain(tästä tulee mieleen vanhat valokuvat naisista ulkonevine silmineen ja valtavan paksuine struuma-kauloineen,hui!)ja saan ilmeisesti sanoa hyvästit toimiville kilpirauhasille; RIP, kiitos yhteistyöstä niin kauan kuin sitä kesti! Tällä hetkellä kiskon aamuisin älyttömän kasan lääkkeitä; kortisoonia, tyroksiinia, vatsankalvon suojatabuja ja muita pillereitä, eikä olo ole sttenkään kummoinen. Siis tästä päästään syvällisiin ajatuksiin siitä, kuinka paskamaista on sairastaa ja tuntea itsensä epäkelvoksi (ts.köyhäksi) kansalaiseksi (joka ei voi tilata aikaa yksityiselle lääkärille, päästä vastaanotolle kun on tarvis, saada asiantuntevaa hoitoa, tulla jopa ymmärretyksi suomen kielellä jne.). Kuinka helvetillistä on yrittää saada järjellistä aikaa päivystävälle lääkärille, kuinka msentavaa on sitten kuulla olevansa lääkärinsä ensimmäinen kilpirauhaspotilas (ja tästä sitten lähdetään rakentamaan luottavaista potilas/lääkärisuhdetta...), jonottaa, odottaa, pyytää ja anella hoitoa, joka kuuluisi kai kaikille "hyvinvointivaltion" asukkaille. Säälien ajattelen niitä sairaita, jotka joutuvat läpikäymään moista prässiä ilman ketään lähimmäistä, pahimmillaan yksin ja avuttomana.Vai onko sitten niin, että lannistettu potilas on kuitenkin se helpoin potilas? Pelottaa ihan ajatellakin...

Tee,anyone?

Tee,eikä varsinkaan kylmänä nautittva,ole mitenkään erikoisesti lempijuomani.Mutta silti en voi olla ihailematta yläkuvan pullojen visuaalista ilmettä;pullot ovat mielestäni suorastaan henkeäsalpaavan kauniit!Alakuvan putelit taas ovat keväiseltä Thaimaan matkalta,eikä näitäkään voi rumiksi moittia.

Terveisiä kirjamessuilta,perskules

Joitain tapahtumia ei vain voi jättää väliin;tänään kuumeessa, kaula ultraäänigeelissä ja naama turvoksissa Pipun oli pakko päästä käymääm Helsingin kirjamessuilla(ja yhdistetyillä ruoka/viini? messuilla...).Kaikkein parasta antia ovat antikvariaattien omat osastot, mitä nostalgiahehkutusta parhaimmillaan.Nyt meinasin sortua vanhoihin,pienikokoisiin Babar-kirjoihin,1950-luvun Kalle-lehden irtonumeroihin(soooooo sexy!,joskus naisilla oli vielä tyyli tallella...)ja muihin kellastuneisiin "aarteisiin".Mutta tämä nainen pysyi kovana,mukaan tarttui vain Kodin neuvokki-kirjanen,Kätevä sisustaja.Nyt odotetaan kuumeisesti,kuinka Pipusta kuoriutuu kätevä,näppärä ja muutenkin erinomainen sisustaja.Alakuvan tyylikäs rouvashenkilö esittelee varsin toteuttamiskelpoista maalausideaa,joka olisi jopa Pipun taidoilla toteutettavissa.Harmi,että olen kovin kiintynyt keittiön pinnatuolejen valkoiseen,osittain halkeilleeseen maaliin...Tuolit ovat muutenkin minulle rakkaat;osa saatu lahjoituksena sukulaiselta ja osa ostettu Hesarin launataimarkkinoilta muutaman markan hintaan.Yhä vieläkin silmälle kauniit ja persukselle hyvät istua.
Ruoka ja viini(?)puolella ehdin/kykenin vain piipahtamaan.Tämä "pula-ajasta juuri toipunut"kansa kun jaksaa tuuppia,kiilata ja ryysätä maistamaan nokareen kokoista juustopalaa tai tilkkasta kahvia(pääasiahan kun on se,että jostain saa jotain ihan ilmaiseksi...)Nyt oli pinna niin kireällä,ettei pahemmin tehnyt mieli kysellä tietoja tuotteesta tai muuta asiaan kuuluvaa,kun saman aikasesti massat tönivät selän takana.Saatana.

Helsinki,perjantaina puoli viisi

Muutaman metrin päässä pauhaa Mechelininkadun iltapäiväruuhka.Puistossa täydellinen hiljaisuus,kellastuneet lehdet putoilevat puiden oksilta ja ilmassa leijuu maatuvien lehtien ja kostean nurmen tuoksu...

Jules Verne

Ulkona viuhtoo vettä taivaan täydeltä,kotona riidellään massiivisesti kadonneesta kaukosäätimen kannesta,päivälliseksi odottaa laatikollinen donitseja(häh?)ja kotityöt kasaantuvat nurkkiin...Pyykkivuori kylppärissä on jo niin suuri, ettei kohta jaksa hypätä sen ylitse päästäkseen suihkuun. Pelottaa astua kasan päälle, koska voi satuttaa jalkapohjan rintaliivin kaaritukeen(kyllä,asiasta on kokemusta,auts!). Jonkinlainen kevyt siltarakennelma saattaisi olla paikallaan,hmmm.

Kaipaan älykästä seuraa, treffit yllä olevan herran kanssa sopivat mainiosti.Kirja kainaloon ja sänkyyn...

Pipun possulla on kova nälkä

Palkka tuli...ja palkka meni! Ei uusia kirjoja, ei "pakko-saada" levyjä, ei kahviloita eikä ravintoloita vähään aikaan, eikä varmasti yhtäkään ulkomaista lehteä(oli sitten kuinka kauniita kuvia tahansa...). Nöyrä kumarraus suomalaiselle kirjastojärjestelmälle, ylistyslaulu hyvälle ja ravitsevalle aamupuurolle ja halaus muovirasialle, joilla saa kuskattua eväät duuniin.

Karvainen herätyskello

Karvainen herätyskello, merkkiä kromfohrländer, toimii myös viikonloppuisin...Halusipa sitä, tai sitten ei...

Karvaiset kaverit kylässä

Koko viikon on kotona käynyt kyläilijöitä(kyllä synttärit ovat vaan eri kiva juttu!)ja tänään sitten olivat vuorossa tällaiset kaverit! Taustalla Rufuksemme, joka ihmettelee permanentti-prinsessojen touhuja.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Lempikaupunki kutsui ja Pipun poppoo suuntasi nokkansa kohti New Yorkia. Kaupunki, jolle meistä jokainen on menettänyt sydämensä, hehkui auringopaisteessa ja neonvaloissa. Pipun syntymäpäivää juhlittiin "vaatimattomasti" ostoksilla Tiffanyllä ja lounaalla Momassa, ihailtiin katutanssijoita Keskuspuistossa ja illallinen nautittiin juhlavasti paikallisella "snagarilla".


Ruokakojulla aivan mieletön jono, ja pakkohan meidän oli mielenkiinnosta liittyä jonon hännille jonottamaan. Vaivan palkkana aivan mielettömän hyvää mättöä, josta jopa hotellissa asustelevat hiiret innostuivat. Iik ja kääk! Jos suurkaupunkilaiset ovat röyhkeitä, niin eivät hotellissamme asustavat hiiret jääneet pekkaa pahemmiksi...




Ihan älyttömän hauskaa olla keski-ikäinen! Tervetuloa tukisukat, verenpaine ja kurttuinen naama!

Pipu piipahti postikortissa

Pizzaa,pastaa,aurinkoa,saksalaisia turisteja ja huikaisevan kauniita maisemia! Lievä epäilys taustalla, kuulummeko tänne, onko tämä todellista, vai putosimmeko vain postikorttiin? Täytyy myöntää, kauniimpaa seutua saa hakea...Jotain jäi vain puuttumaan, olisiko ollut rentoa rähjäisyyttä vai meren suolaista tuoksua...