Takana rankka ja huono-onninen viikonloppu,mutta jotain ihanaa ja satumaista tarjosi luonto-äiti lohdutukseksi.Maailma on muuttunut valkoiseksi ja pehmeäksi,ikkunan takana myrskyää ja pyryttää lunta,sisällä on hyvä olla.Parvekeen,joka hetki sitten oli synkkä ja märkä,on lumi kuorruttanut hassunkuriseksi ja lähes tunnistamattomaksi.Tänään kupsahdin nurin jalkakäytävällä ensimmäistä kertaa tänä talvena.Selkään sattui niin vietävästi,etten pitkään aikaan päässyt ylös maasta.Konttailin siinä ruuhkaisella bussipysäkillä pääsemättä omin voimin ylös ja arvatkaa vain,kuinka moni tarjosi apua?Jep,ei kukaan.Hammasta purren pääsin jaloilleni ja ihailin kotimatkan ajan kaunista lumen peittämää maisemaa.Ja kieltäydyin harmittelemasta asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti