Tänä syksynä kaktukset mätänivät ruukkuihinsa,rönsyliljat ruskistuvat lehdenkärjistään ja muutkin huonekasvit kasvavat oudon honteloiksi ja aneemisiksi.Iloinen poikkeus porukassa on paprikoita pukkaava chilipensas;kesällä parvekkeella kirvojen syötävänä,sateen piiskaamana ja nyt sitten vielä ilmeisesti kylmän puraisemana-ja silti henkitoreissaankin paprikoita riittää vaikka kavereille jaettaviksi.Sato on ollut niin runsas,ettei sitä ole onnistuttu käyttämään edes ahkeralla pataruokien popsimisella.Aika pro-olo;keittiön pöydillä kuivatetaan kauniin punaisia chilipaprikoita,kaapissa on purkkitolkulla kuivatettuja palkoja ja kaikki tämä vain yhdestä rääkätystä pensaasta.
Perjantaina olin ihailemassa kummipoikaani;voi kuinka hurmaava 8kuukauden ikäinen pikku-mies voi ollakaan!Ja miten sitä voikaan unohtaa,millaista pyöritystä vauvaperheen elämä on;vaippoja,päiväunia,muskareita...Huh huh!Ja vauvalasta kävelin hakemaan nuorimmaistamme Nosturilta discoilemasta.Vuodet tosiaankin vierivät,eihän siitä ollut kuin hetki,kun meillä ihmeteltiin vauvan pikkuruisia varpaita ja ensimmäisiä hampaita.
Tänään katsoimme uusimman(joka itse asiassa oli jo aika vanha)Indiana Jonesin.En tykännyt yhtään.Toista se oli ensimmäinen Kadonneen aarteen metsästäjä,Bio Rexin penkillä,erikoistehosteita silmät ymmyrkäisinä ihmetellessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti