Mörkö meni elokuviin

Tänään karkasin töistä ja hilppasin elokuviin päivänäytökseen. Työttömänä ollessani vietin usein aikaani puolityhjissä elokuvasaleissa, mutta nyt ymmärrettävistä syistä sitä on tapahtunut harvemmin. Nautin täysin siemauksin salin tyhjyydestä, siitä, ettei ympäriltä kuulu jatkuvaa kuiskuttelua tai karkkipaperien rapinaa.

Elokuva itsessään oli aikamoinen pettymys. Tuo kirja, jota olen ylistänyt jossain vanhemmassa postauksessa, oli elokuvaversiona aika karsea ja suorastaan oksettavan kiiltokuvamainen. Myös muutamat juonelliset ratkaisut olivat mielestäni tosi kummallisia...En ole mitenkään sitä mieltä, että elokuvan pitäisi täysin orjallisesti seurata kirjan juonta, mutta rajansa jo kaikella. Poika raidallisessa pyjamassa-kirja menetti kyllä todella paljon lumostaan filmauksen myötä. Olisi varmaan jo aika oppia, että harva kirja paranee filmatisoinnin myötä. Muistaakseni näin kävi Seitsemännen portaan enkeli-romaaninkin kanssa; kirja hieno ja elämyksellinen, mutta elokuva (hyvistä näyttelijöistä huolimatta) vain keskinkertainen. Ainoita kirjoja, jotka ovat toimineet hyvin myös filmatisointeina ovat Harry Potterit, niiden visuaalinen ilme toimii mielestäni hyvin myös valkokankaalla. Tosin en millään muotoa ole ikinä pitänytkään Harry Pottereista, jotenkin kirjat ovat mielestäni latteita kaiken juonellisen krumeluurin alla. Perheen nuorempiin kirjat tosin ovat vedonneet ihan kohtalaisesti, mutta nämä lukutoukat ovatkin aika kaikkiruokaisia.

Jotain pientä ja kaunista

Kyllä voi ihmisen ilo olla pienestä kiinni, tänään ilahduttaa tämä uskomattoman kaunis huulirasvapurkki.

Työn sankari

 

Viikon alku, ja jo nyt olo on kuin työn sankarilla entisessä Neuvostoliitossa. Olin töissä ahkera,aikaansaava ja kannustava, kotona kuuntelin nuorimmaisen huolia ja valmistin maukasta lohturuokaa, huomioin lemmikkiä (joka arjen keskellä jää usein liian vähälle huomiolle) ja kaiken huippuna, taustalla hyrisee kodikkaasti pyykinpesukone. Tällä viikolla kolme vanhempainiltaa tiedossa, mutta tämä mallikelpoinen mamma hoitelee varmasti nekin hymy huulillaan. Nyt mietityttää, onkohan mulla nyt lääkitys ihan kunnossa...

Kävin kampaajalla

Koska kaikki tuntuu vähän mälsältä ajattelin piristää itseäni käymällä kampaajalla. Vaiensin sisäisen ääneni, joka yritti kirkua kauhusta, kun näin rouvan, jonka käsittelyyn minulla oli aika varattuna. Kampaajalla päässä sellainen täti-tukka, että oksat pois, yllä tiikerijäljitelmää ja vaalennus samanlainen kuin itselläni epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen. Olen jotenkin yrittänyt oppia ajattelemaan niin, etten kovasti arvioisi ihmistä ulkonäön perusteella, mutta ehkäpä kampaajan suhteen niin olisi kannattanut tehdä. Olen kuukausi kaupalla yrittänyt kasvattaa hiuksiani pidemmiksi, olen ollut ylpeä mehiläispesä-nutturastani, jonka koko alkoi olla jo täydellinen (ja joka hieman lisäsi pituutta tähän lyhyeen ja paksuun varteen) ja sitten vielä ihastellut toispuolista pitkää liehuketta, joka sai valheellisen illuusion todellista pidemmistä hiuksista. No,istuin sitten kampaajan tuoliin ja vakuuttelin häntä siitä, että hiuksia ei saa leikata pituudesta, ei saa, ei saa...

En tiedä, mikä mättää, mutta lopputuloksena oli todella lyhyt tukka; kauniit kiehkurani koristivat kampaamon lattiaa. Ja kampaaja vielä vakuuttamaan, että hän tasoitti vain kuluneet latvat. En tajua, tämä on tapahtunut ennenkin! Olisi kiva tietää, mikä on hiuslatvan virallinen määritelmä; ehkäpä noin viisi senttiä, kokemukseni mukaan enemmänkin...Nyyh...Taitavat kauniit pitkät letit jäädä vain haaveeksi.

Lauantai on karkki...ei vaan juustopäivä!

Eilen olin poikkeuksellisesti töissä, ja koska samalle päivälle sattuivat myös kälyn 50-vuotispäivät, olin vetänyt päälle vähän parempaa kretonkia (kts.yläkuva,jossa olen juuri työn touhussa). No, aamutuimaan vielä kehuskelin, kuinka kivalta tuntui lähteä töihin, olihan viikko loppiaisen vuoksi ollut tavallista lyhyempi. No, töissä huomasin, ettei näppikseni toimi, ja sukelisin työpöydän alle selvittelemään, missä vika mahtaisi piileä. Tein myös tärkeän havainnon siitä, että työpöytien alustat eivät ole kaikkein puhtampia paikkoja, ja että keskusyksikköön ( vai mikä perkele se musta laatikko on...) on mahdollista liittää aika helvetillinen määrä piuhaa, johtoa, haaroitinta ja namiskaa. Johtokimppuja selvitellessä menikin sitten kauemmin kuin pieni tovi, vikaa en saanut korjattua millään ja kömmin pöydän alta hikisenä, haisevana ja harmaana pölystä. Työpäivä meni siis harakoille, juhlatuuli ja hyvä mieli olivat samoin tiessään.
Olen suhteellisen hyvin pitäytynyt kulutusselibaatissani (ehkä kuitenkin lähinnä siksi, että olen ollut liian sairas jaksaakseni muuta kuin raahautua töistä suoraan kotiin ja sohvalle), mutta nyt ajattelin lohdutukseksi poiketa Tapiolan Stokkalle karkkiostoksille. Päässä viiraa nyt sen verran, että huomasin lähteväni kaupasta kassi täynnä juustoa (!) ; vuohenjuustoa, goudaa, juustokeksejä...Ja tietenkin vielä siten, että kaikki muut järkevämmät ostokset jäivät suorittamatta ja arvaa vain, mitä meillä on kotona jääkaappi pullollaan...Jep, juustoa (emmeltalia, brietä, parmesaania...). En tiedä, voiko sairaus vaikuttaa näin; olen ilmeisesti muuttumassa hiireksi (ainakin yhtä harmaa olo on jo ennestään).
Seisoin sitten surkeana sateisella bussipysäkillä kassi täynnä juustoa ja kaduin ostoksiani verisesti. Kotiin tullessa olin jo niin masentunut, että kieltäydyin lähtemästä juhlimaa vaikka mieli tekikin. Varsin ikävän lauantai-illan vietin sitten sohvalla tuijottaen telvisiosta (ties monettako kertaa...) Johnny Cashin elämästä kertovaa elokuvaa Walk the Line:a. Illan kruunasi se, että kuulin juhlissa olevan kavereita, joista pidän todella paljon, ja joita en ole tavannut vuosiin, ja että juhlissa oli oikein mukavaa. Kyyneleet kastelivat entisestäänkin liian suolaisen vuohenjuuston ja tunsin homejuuston homeen kasvavan ylitseni.

2009

Vuosi on vaihtunut,jälleen kerran...Eilistä vuoden vaihtumista juhlittiin hissun kissun,hieman shampanjaa nauttien ja hyvää ruokaa syöden.Tinan valaminen jäi ensimmäistä kertaa väliin,mutta tuntuu siltä,että ennustuksia tulevalle vuodelle ei juuri nyt tarvittu.Ilotulitteista,raketeista ja pommeista oltiinkin sitten täällä keskustassa"nautittu"jo maanantaista lähtien.Itse en kyllä oikein osaa arvostaa kovia pamauksia,ilmaan leviäviä saasteita ja surullisen roskaisia puistoja ja katuja,joita nämä ilo(?)tulitteet tuovat mukanaan.

Kulunut vuosi hyvästeltiin ilolla ja hartaasti toivottiin uudesta vuodesta tulevan kulunutta parempi.Aikamoinen vuosi onkin takanapäin;uusi työpaikka,vakava sairaus...Hieman vähemmilläkin muutoksilla olisi pärjätty!

Huomenna takasin töihin,vaikka olo on kuin kuvan koiraherralla.Peiton alle piiloon ja maailma pysähdyksiin hetkeksi aikaa;kiitos!