Koska kaikki tuntuu vähän mälsältä ajattelin piristää itseäni käymällä kampaajalla. Vaiensin sisäisen ääneni, joka yritti kirkua kauhusta, kun näin rouvan, jonka käsittelyyn minulla oli aika varattuna. Kampaajalla päässä sellainen täti-tukka, että oksat pois, yllä tiikerijäljitelmää ja vaalennus samanlainen kuin itselläni epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen. Olen jotenkin yrittänyt oppia ajattelemaan niin, etten kovasti arvioisi ihmistä ulkonäön perusteella, mutta ehkäpä kampaajan suhteen niin olisi kannattanut tehdä. Olen kuukausi kaupalla yrittänyt kasvattaa hiuksiani pidemmiksi, olen ollut ylpeä mehiläispesä-nutturastani, jonka koko alkoi olla jo täydellinen (ja joka hieman lisäsi pituutta tähän lyhyeen ja paksuun varteen) ja sitten vielä ihastellut toispuolista pitkää liehuketta, joka sai valheellisen illuusion todellista pidemmistä hiuksista. No,istuin sitten kampaajan tuoliin ja vakuuttelin häntä siitä, että hiuksia ei saa leikata pituudesta, ei saa, ei saa...
En tiedä, mikä mättää, mutta lopputuloksena oli todella lyhyt tukka; kauniit kiehkurani koristivat kampaamon lattiaa. Ja kampaaja vielä vakuuttamaan, että hän tasoitti vain kuluneet latvat. En tajua, tämä on tapahtunut ennenkin! Olisi kiva tietää, mikä on hiuslatvan virallinen määritelmä; ehkäpä noin viisi senttiä, kokemukseni mukaan enemmänkin...Nyyh...Taitavat kauniit pitkät letit jäädä vain haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti