Lauantai on karkki...ei vaan juustopäivä!

Eilen olin poikkeuksellisesti töissä, ja koska samalle päivälle sattuivat myös kälyn 50-vuotispäivät, olin vetänyt päälle vähän parempaa kretonkia (kts.yläkuva,jossa olen juuri työn touhussa). No, aamutuimaan vielä kehuskelin, kuinka kivalta tuntui lähteä töihin, olihan viikko loppiaisen vuoksi ollut tavallista lyhyempi. No, töissä huomasin, ettei näppikseni toimi, ja sukelisin työpöydän alle selvittelemään, missä vika mahtaisi piileä. Tein myös tärkeän havainnon siitä, että työpöytien alustat eivät ole kaikkein puhtampia paikkoja, ja että keskusyksikköön ( vai mikä perkele se musta laatikko on...) on mahdollista liittää aika helvetillinen määrä piuhaa, johtoa, haaroitinta ja namiskaa. Johtokimppuja selvitellessä menikin sitten kauemmin kuin pieni tovi, vikaa en saanut korjattua millään ja kömmin pöydän alta hikisenä, haisevana ja harmaana pölystä. Työpäivä meni siis harakoille, juhlatuuli ja hyvä mieli olivat samoin tiessään.
Olen suhteellisen hyvin pitäytynyt kulutusselibaatissani (ehkä kuitenkin lähinnä siksi, että olen ollut liian sairas jaksaakseni muuta kuin raahautua töistä suoraan kotiin ja sohvalle), mutta nyt ajattelin lohdutukseksi poiketa Tapiolan Stokkalle karkkiostoksille. Päässä viiraa nyt sen verran, että huomasin lähteväni kaupasta kassi täynnä juustoa (!) ; vuohenjuustoa, goudaa, juustokeksejä...Ja tietenkin vielä siten, että kaikki muut järkevämmät ostokset jäivät suorittamatta ja arvaa vain, mitä meillä on kotona jääkaappi pullollaan...Jep, juustoa (emmeltalia, brietä, parmesaania...). En tiedä, voiko sairaus vaikuttaa näin; olen ilmeisesti muuttumassa hiireksi (ainakin yhtä harmaa olo on jo ennestään).
Seisoin sitten surkeana sateisella bussipysäkillä kassi täynnä juustoa ja kaduin ostoksiani verisesti. Kotiin tullessa olin jo niin masentunut, että kieltäydyin lähtemästä juhlimaa vaikka mieli tekikin. Varsin ikävän lauantai-illan vietin sitten sohvalla tuijottaen telvisiosta (ties monettako kertaa...) Johnny Cashin elämästä kertovaa elokuvaa Walk the Line:a. Illan kruunasi se, että kuulin juhlissa olevan kavereita, joista pidän todella paljon, ja joita en ole tavannut vuosiin, ja että juhlissa oli oikein mukavaa. Kyyneleet kastelivat entisestäänkin liian suolaisen vuohenjuuston ja tunsin homejuuston homeen kasvavan ylitseni.