Walking in the winter wonderland...

Takana rankka ja huono-onninen viikonloppu,mutta jotain ihanaa ja satumaista tarjosi luonto-äiti lohdutukseksi.Maailma on muuttunut valkoiseksi ja pehmeäksi,ikkunan takana myrskyää ja pyryttää lunta,sisällä on hyvä olla.Parvekeen,joka hetki sitten oli synkkä ja märkä,on lumi kuorruttanut hassunkuriseksi ja lähes tunnistamattomaksi.Tänään kupsahdin nurin jalkakäytävällä ensimmäistä kertaa tänä talvena.Selkään sattui niin vietävästi,etten pitkään aikaan päässyt ylös maasta.Konttailin siinä ruuhkaisella bussipysäkillä pääsemättä omin voimin ylös ja arvatkaa vain,kuinka moni tarjosi apua?Jep,ei kukaan.Hammasta purren pääsin jaloilleni ja ihailin kotimatkan ajan kaunista lumen peittämää maisemaa.Ja kieltäydyin harmittelemasta asiaa...

Akun mäihä

Juuri,kun pääsin rallattelemasta kivaa ja hyvää fiilistäni,niin pitipäs sattua!Kannoin tänään laatikkoa alas portaita ja liukastuin,räks ja poks sanoi jotain alaselän suunnassa ja nyt sitten istuminen,seisominen,käveleminen ja makaaminen sattuu niin vietävästi.Tuntuu,että olen ihan yhtä onnekas kuin Aku Ankka!Luin muuten tosi mielenkiintoisen artikkelin suomalaisista ja heidän lempi Disney-hahmoistaan;muualla maailmassa kun Mikki Hiiri on ehdottomasti numero ykkönen ja Aku Ankka lähinnä vain yksi hahmo muiden Ankkalinnan väen joukossa.Vain meillä Suomessa Aku Ankka on Mikkiä suositumpi ja tunnetumpi hahmo,kantaahan koko sarjakuvalehtikin juuri Aku Ankan nimeä.Ei liene kovin vaikea arvata,miksi juuri näin...Itsekin olen aina pitänyt Mikkiä hieman ylipirteänä ja liiankin innokkaana ja reippaana hahmona.Kyllä meikäläisen sydämessä paikka on ehdottomasti varattuna Akulle,huono-onniselle kiukkupussille!

Joulu tulla jullottaa,rallattelee Pipu

Aamulla ei meinannut henki kulkea,ulkona oli kunnon pakkanen!Sehän antaa luvan heräillä vähän joulu-fiilistelyyn,nauttia kynttilän valosta,varata kotiin pieniä namusia,virittää jouluvalot harmaalle ja lumettomalle partsille(kuvassa myös parvekkeemme ympärivuotinen hevi-tonttu;kirpparilta vuosia sitten löydetty puutarhatonttu,jonka käsi ilman siihen kuuluvaa lyhtyä on jäänyt ikuiseen hevikonserteista tutumpaan tervehdykseen)ja nauttia kupponen lämmintä glögiä.
Ja mikä parasta,kukkakaupasta löytyy jo ihanan tuoksuvia hyasintteja!Näitä nuuskitaan sitten Uuteen-vuoteen asti,sai tuoksusta päänsärkyä tai ei.

Pipun plantaasi

Tänä syksynä kaktukset mätänivät ruukkuihinsa,rönsyliljat ruskistuvat lehdenkärjistään ja muutkin huonekasvit kasvavat oudon honteloiksi ja aneemisiksi.Iloinen poikkeus porukassa on paprikoita pukkaava chilipensas;kesällä parvekkeella kirvojen syötävänä,sateen piiskaamana ja nyt sitten vielä ilmeisesti kylmän puraisemana-ja silti henkitoreissaankin paprikoita riittää vaikka kavereille jaettaviksi.Sato on ollut niin runsas,ettei sitä ole onnistuttu käyttämään edes ahkeralla pataruokien popsimisella.Aika pro-olo;keittiön pöydillä kuivatetaan kauniin punaisia chilipaprikoita,kaapissa on purkkitolkulla kuivatettuja palkoja ja kaikki tämä vain yhdestä rääkätystä pensaasta.
Perjantaina olin ihailemassa kummipoikaani;voi kuinka hurmaava 8kuukauden ikäinen pikku-mies voi ollakaan!Ja miten sitä voikaan unohtaa,millaista pyöritystä vauvaperheen elämä on;vaippoja,päiväunia,muskareita...Huh huh!Ja vauvalasta kävelin hakemaan nuorimmaistamme Nosturilta discoilemasta.Vuodet tosiaankin vierivät,eihän siitä ollut kuin hetki,kun meillä ihmeteltiin vauvan pikkuruisia varpaita ja ensimmäisiä hampaita.
Tänään katsoimme uusimman(joka itse asiassa oli jo aika vanha)Indiana Jonesin.En tykännyt yhtään.Toista se oli ensimmäinen Kadonneen aarteen metsästäjä,Bio Rexin penkillä,erikoistehosteita silmät ymmyrkäisinä ihmetellessä...

Päässä uusi hattu,käsivarrella laukku ja jalassa korkokengät

Sateeseen ja myrskyyn pitää varautua asianmukaisin taminein:kuvassa Pipun tämän päivän bimbot ostokset!Eikös olekin tyylikäs hattu,kiiltävä käsiveska ja korkkari,jolla pistää jalalla koreasti!Kyseessä(valitettavsti)vain joulukoristeet,jotka bongasin tavaratalon joulukrääsän seasta...
Alakuvassa kirja,joka on pitänyt seuraa maailman murjomalle Pipulle(tänään tarkastumaksu 80€:a metrossa ihan omaa huolimattomuuttani,enkä prkl edes saanut ostettua sitä musta/valkopilkullista huivia,jota lähdin keskustasta ostamaan,krrr).Kirja on niin hassu ja täynnä rumankauniita esineitä,että pakostakin alkaa hymyilyttämään.Vai mitä muuta voi sanoa pulloharjoista askarrelluista joulukuusista tai pienten simpukoiden peittämästä koristepinnasta;ihanankamalaa(ja huvittavaa on tietenkin se,että nämä esineet tuntuvat jotenkin myös kovin tutuilta).Pipu loves kitch!

Uusi harrastus

Pipu ei jaksa tänä syksynä pyörittää lantiota samba-tunnilla,ei kävellä pitkiä lenkkejä koiran kanssa,ei siivota tai sisustaa,ei leipoa,ei kokkailla,kavereitakin tavataan vain harvakseltaan...Mutta Pipu jaksaa kirjoitella postikortteja,selata valtaisia postikorttivarastojaan,miettiä sopivaa korttia juuri tietylle tyypille ja ennen kaikkea odotella itse postikortteja kaikkialta maailmasta.Eli Pipu on hurahtanut post-crossing:iin! Jee,tämä on kivaa!

Kirja,jota on ollut vaikea unohtaa

Käyköhän jollekin muulle samoin?Lukee niin hyvän ja vaikuttavan kirjan,että sen jälkeen on tullut tosi iso kynnys aloittaa uuden kirjan lukeminen.En itse muista,milloin kävi edellisen kerran näin,mutta luettuani John Boynen kirjan Poika raidallisessa pyjamassa,ovat kaikki muut kirjat tuntuneet kevyeltä ja turhalta hömpältä...Pidin kirjasta niin äärettömän paljon!

Sairasta menoa

Koko menneen kesän ja nyt alkaneen syksyn ajan olo on ollut ihan helvetillisen huono; kurkkua kuristaa, palelee, väsyttää ja hiuksia lähtee niin, että peruukkiliike Kuokkanen saa pian uuden asiakkaan...No, jotain on toki selvinnytkin ahkeran lääkärillä ramppaamisen jälkeen; akuutti kilpirauhasen tulehdus, struuma-kasvain(tästä tulee mieleen vanhat valokuvat naisista ulkonevine silmineen ja valtavan paksuine struuma-kauloineen,hui!)ja saan ilmeisesti sanoa hyvästit toimiville kilpirauhasille; RIP, kiitos yhteistyöstä niin kauan kuin sitä kesti! Tällä hetkellä kiskon aamuisin älyttömän kasan lääkkeitä; kortisoonia, tyroksiinia, vatsankalvon suojatabuja ja muita pillereitä, eikä olo ole sttenkään kummoinen. Siis tästä päästään syvällisiin ajatuksiin siitä, kuinka paskamaista on sairastaa ja tuntea itsensä epäkelvoksi (ts.köyhäksi) kansalaiseksi (joka ei voi tilata aikaa yksityiselle lääkärille, päästä vastaanotolle kun on tarvis, saada asiantuntevaa hoitoa, tulla jopa ymmärretyksi suomen kielellä jne.). Kuinka helvetillistä on yrittää saada järjellistä aikaa päivystävälle lääkärille, kuinka msentavaa on sitten kuulla olevansa lääkärinsä ensimmäinen kilpirauhaspotilas (ja tästä sitten lähdetään rakentamaan luottavaista potilas/lääkärisuhdetta...), jonottaa, odottaa, pyytää ja anella hoitoa, joka kuuluisi kai kaikille "hyvinvointivaltion" asukkaille. Säälien ajattelen niitä sairaita, jotka joutuvat läpikäymään moista prässiä ilman ketään lähimmäistä, pahimmillaan yksin ja avuttomana.Vai onko sitten niin, että lannistettu potilas on kuitenkin se helpoin potilas? Pelottaa ihan ajatellakin...