Muutaman päivän sitten kadotin kalenterini ja nyt tuntuu siltä,että koko elämäni on kadoksissa.Olen luonteeltani niin kovin hajamielinen,että olen varta vasten opetellut kirjoittamaan kaikki-pienet ja suuret-asiat ylös,jotta pysyisin edes joten kuten arjen syrjässä kiinni.No,nyt siis tämäkin idea on osoittautunut sudeksi...Nyt olen aivan eksyksissä,todennäköisesti unohdan suuren määrän tärkeitä kokouksia,menen väärään aikaan töihin ja samalla minusta on kuoriutunut salakavala petturi-kaveri,joka jättää ilmaantumatta sovittuihin tapaamisiin.Nyt kyllä ahdistaa...
Ja kun olin lukenut niin kovin ylistäviä arvioita kirjasta Kolmastoista kertomus(Diane Setterfield),oli sitten pakko meikäläisenkin tarttua kirjaan.Hälytyskellot jo vähän soivat päässäni,kun kirjan taka-kannessa kerrottiin näin"Kolmastoista kertomus on Kotiopettajattaren romaanin,Humisevan harjun ja Rebekan perillinen...".Ja nuo kolme edellä mainittua kirjaa kun kaikki ovat lempi-kirjojani!No,ihan viihdyttävää lukemista tuo Kolmastoista kertomus oli,mutta että on muka näiden klassikoiden perillinen,höh ja pöh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti