Monta viikkoa - tai paremminkin kuukautta - kotona erakoitumista ja vihdoin eilein pudistelin homeen ja hämähäkinverkon harteiltani ja raahauduin ystävän luokse illanviettoon. Tarjolla viiniä, taivaallisen hyvää pitsaa ja loistavaa seuraa. Ystäviä ja tuttavia, joilla kertomuksia matkoista ja seikkailuista , ja minä, jolla kerrottaa lääkäreistä ja lääkkeistä ja muisteltavana lähinnä menneitä. Taitaisin paremmin sopia seuraksi vanhainkodin kroonikko-osastolle. Tänään huomasin kuitenkin, että ilmeisesti oli jo aikakin pistää nenä hieman kotioven ulkopuolellekin, pientä orastavaa matkakuumetta ilmassa ja päässä ajatusten lievää tuulettumista...
Tänään vielä appivanhempien kanssa nauttimassa sunnuntailounasta Tapiola Gardenin Sevilla ravintolassa: miellyttävät puitteet, mutta ruoka, no, ei nyt mitään kovin elämyksellistä...Ja jostain kumman syystä aina näiden "ketjuravintoloiden" annosten jälkeen loppuillan piinaavaa janoa. Kotona käydään kamppailua jääkaapin viimeisestä limutilkasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti